Kasvoja en nähnyt, mutta vaatetus ja hiukset yhdessä riittänevät tunnistukseen tässä tapauksessa.
Aina kun luulee jo nähneensä kaikki mahdolliset härvelit, näköpiiriin putkahtaa jotain aiemmin näkemätöntä. Tällä kertaa telaketjuilla varustettuna. Lähikuvaa löytyy täältä.
Ei tarvita isoa halkemaa päällysteessä, kun kasvit alkavat puskea esiin. Tämä metroaseman sisäänkäynnin seinustalla kasvava kasvi sai miettimään, miltä mahtaisi kaupunki näyttää esim. 10 vuoden päästä, jos kaikki ihmiset nyt yhtäkkiä katoaisivat.
Tämä lienee puolustusvoimien vanhaa kalustoa. Harvemmin näkee kuorma-autoja, joissa on kattoluukku. Valkoinen karva ohjaamon sisustuksessa oli jotenkin auton muun tyylin vastainen ratkaisu.
Tämä leppäkerttu ja pari sen lajitoveria etsivät ikkunasyvennyksestä suojaa yllättävältä vesisateelta.
Olisko mennyt piuhat sekaisin? On se vaan kumma, miten vieläkin, yli 15 vuoden kaupunkiasumisen jälkeen, oudoksuttaa se, että melkein kaikki johdot kulkee maan alla.
Kaikille meille helteen riivaamille muistutukseksi, että vaikka ehkä päätä särkee, ruoka ei maistu ja nahka palaa heti kun erehtyy pois varjosta vähänkin pitemmäksi aikaa, niin on tämä sentään parempi kuin huhtikuun alkupuolen sää.
Tämä pulu kiinnitti huomiota, kun se pyöri valojen kohdalla keskellä katua eikä tuntunut millään haluavan poistua, vaikka autot olivat vähällä ajaa sen yli. Syykin paljastui lopulta: jostain ohi ajaneesta autosta oli vuotanut vähän vettä kadulle. Jostainhan pulujenkin tarvitsee nestettä saada ja hätä ei lue lakia, varsinkaan tällä helteellä.
Tässä vielä yhdenlainen kaksipyöräinen. Nämä kiinnostavat siksi, että yritän etsiä kaupunkiliikenteeseen ja polvieni kuntoon parhaiten sopivan kulkupelin, joka ei maksaisi ihan hirveästi. Tämä vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Tosin tämän kohdalla on kuulemma vielä epäselvää, missä sillä lain mukaan saa kulkea. Minä haluan käyttää jalkakäytäviä ihan jo siksi, että minulle riittää vähän vähempikin vauhti.
Kesän vihreyttä ja lisää vihreää biojäteauton kyljessä. Tuo kurpitsa on kyllä vähän liian iloisen näköinen. Tykkään enemmän niistä Halloween-versioista.
Ainakin minulle tulee näistä paketeista aina ensimmäisenä mieleen Marianne-karkit. Tuonkokoisessa sitä olisikin nakertamista vähäksi aikaa.
Toissapäivänä kuuntelin, kun lokit pitivät aivan mieletöntä meteliä ja niitä singahteli ikkunan ohi vähän väliä. Piti oikein käydä tarkistamassa, mistä oli kysymys. Vaikea uskoa, että yksi makkara/leikkelepaketti, joka luultavimmin oli tyhjä tai ainakin lähes, sai liikkeelle sellaisen määrän lokkeja. Tuo mustasiipinen taisi viedä suurimman osan siitäkin vähästä suuren kokonsa ja kiukkuisen luonteensa ansiosta.
Sunnuntaina aukiolla oli jotain porukkaa laulamassa uskonnollisia lauluja enimmäkseen englanniksi ja välillä joku mies puhui englanniksi ja joku nainen tulkkasi puhetta suomeksi aivan tolkuttoman huonosti. En erityisemmin välitä hengellisestä musiikista, mutta olihan se ainakin pirteämpää kuin suomalainen virrenveisuu. Ja nämä tytöt, jotka innostuivat tanssimaan musiikin mukana, olivat oikein hauskaa katsottavaa.
Tästä näkee, miksi takapyörä on väärä paikka vaijerikiinnitykselle. Kun takapyörä on pyörän omalla lukolla rungossa kiinni, kannattaa vaijeri vetää etupyörän pinnojen välistä ja runkoputkien välistä, niin näin ei pääse ainakaan ihan yhtä helposti tapahtumaan. Minulla vainoharhaisella oli vielä aikanaan lukkolenkki, jolla satula oli kiinni tavaratelineessä, kun pyörässä oli hetkessä avattavat pikalukitukset.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tämän auton rekisteriotteessa mainittu väri.
Tällaisen muistan nähneeni jossain lehtijutussa, vaan enpä tiennyt, että näitä on Suomessakin. Meno näytti ihan tasaiselta ja mukavalta, mutta väistämättä tulee mieleen, kuinka helppo tuollaisen kanssa on pitää tasapaino. Tuo lienee siinäkin mielessä kätevä, että mahtuu hissiin eikä vie hirveästi säilytystilaa.