Ikkunanpesua viime perjantaina. Aika näppärä tuollainen teleskooppivarsi pesimessä, niin ylettyy korkeammalle. On muuten ihan käsittämätöntä millaiset kerrokset hiekkapölyä ikkunoihin kertyy huomaamatta. Kun sitä tulee vähitellen, niin eron huomaa vasta kun ikkunat on pesty ja niistä taas näkee kunnolla läpi.
Tässä kevätsiivousta pitkäperjantailta. Oma kevätsiivous on siinä vaiheessa, että jalkoja ja selkää särkee aivan vietävästi, mutta onpahan asunnossa muutama säkillinen vähemmän tavaraa.
Minulla on tapana käydä kirjahyllyn ja kaappien sisältö läpi kerran vuodessa ja poistaa tarpeettomat tavarat, joihin tällä kertaa kuului mm. iso kasa talven aikana suureksi muuttuneita vaatteita (jotka tietysti olisi voinut säästää "siltä varalta", mutta jos olisi tällä kertaa poikkeuksellisesti optimisti).
Viikko sitten otettu kuva. Ei silloin ihan noin pimeää ollut, mutta kun halusin, ettei taivas ylivalotu, niin alaosasta tuli vähän tumma.
Tässä vähän toisenlainen kuva. Tarkkaa kuvausajankohtaa en muista, mutta koska olen skannannut tuon elokuussa 2003, se lienee samalta keväältä tai kesältä. Testailin Polaroid-kuvien siirtoa paperille ja kamera oli 70-luvulta peräisin, joten kuvien laatu ei ollut mitenkään loistava, mutta kyllä se tähän tarkoitukseen kelpasi.
istuu katonharjalla... No ei nyt mennyt ihan nappiin, mutten voinut vastustaa kiusausta. Olisi varmaan pitänyt rajata tuo kolmas ulos kuvasta, mutta kun se on niin sopivasti tuossa sen näköisenä, että "mitähän noi toiset minusta oikein puhuu". Kuva on otettu samana päivänä kuin eilinen kuva.
Tässä vähän toisenlaisia jälkiä. Kirpeä helmikuinen pakkaspäivä ja ohi (yli) kulkijan jäljet taivaalla.
Kuva viime torstailta. HKL:n infotaulua suojaava lasi oli saanut aika kovan iskun. Tuon voi kai laskea ilmojen lämpenemisen haittapuoliin, kuten postilaatikon kohtalonkin.
Tässä kuorma-auton kyljessä olleessa kuvassa on ihan selvästi haettu samaa vaikutelmaa kuin niissä kortti- ja kalenterikuvissa, joissa on hirveän isopäisiä söpöjä karvaturreja, joilla on pienenpieni vartalo.
Jonkun on taas viime yönä pitänyt päästä todistamaan olevansa kova jätkä. Eihän tällaiselle mitään muuta ns. järkevää selitystä ole.
Tämä on tällainen "Montako lintua löydät" -tyyppiseen tehtävään sopiva kuva.
Ei ehtinyt ruokatarjoilu eilen kauan olla esillä, kun alkoi hirveä rääkyminen ja kiljunta ilmassa ja pulujakin pelmahti paikalle iso parvi.
Jatkoa eiliseen kuvaan. Aika pienestä välistä tuo lakaisukone mahtui, mutta sepä näyttikin "taittuvan" tuosta ohjauskopin kohdalta.
Kiva nähdä verorahoilla tehtävän jotain mistä on itselle suoraa konkreettista hyötyä. Tosin vielä aukion siivoamistakin hyödyllisempää oli se kun tuo lakaisukone sitä ennen putsasi metroaseman viereisen pätkän Hesaria.
Pyyhin taas viikonloppuna mustaa pölyä ikkunalaudoilta ja mietiskelin, että pitääpä muistaa täyttää kaikkien takkien taskut nenäliinoilla. Helsingissä asumisella on hintansa, minun tapauksessani se on krooninen nuha.
Ottaen huomioon kaikki Kurvissa sitä ja Kurvissa tätä -kauhistelut, näitä kylttejä näkee yllättävän harvoin. Kuinkahan suuri osa alueen asunnoista mahtaa olla sijoitusasuntoja (löytyyköhän tästä jotain tilastoja jostain)? Tännehän on helppo saada vuokralaisiksi meitä viattomia maaltamuuttajia, joilla ei ole mitään ennakkokäsityksiä alueesta ;)
Vähän perinteisempi keltainen pyörä kuin muutama päivä sitten. Kiinnitysketju on aika hurja ja päiväaikaan ja näkyvällä paikalla varmasti ihan pätevä, mutta enpä jättäisi yöksi tai vähän syrjäisempään paikkaan pyörää noin, sen verran on tullut nähtyä "riisuttuja malleja", joista on lähtenyt kaikki irtoava ja vain ketjulla kiinnitetty runko on jäljellä.
Kammoan korkeita paikkoja, joista on olemassa mahdollisuus pudota. Minua ei saisi millään kuvassa oikealla ylhäällä näkyvän kaltaiseen ikkunanpesuun. En ollut oikein hahmottanut noiden ikkunoiden korkeutta ennen kuin näin ensimmäisen kerran jonkun pesemässä niitä.
Toinenkin virheellinen käsitys selvisi. Aiemmassa postauksessa väitin, etteivät lokit pysty istumaan langoilla, mutta ei se näköjään ihan niin olekaan. Ilmeisesti ne vaan yleensä välttelevät sitä, mutta pystyvät kyllä siihen halutessaan. Pieniä tasapaino-ongelmia tuolla kyllä oli, kuten kuvasta näkyy.
Tätä piti eilen vilkaista kahteen kertaan ja napata äkkiä kamera käteen. Lisää (vähän toisenlaisia) pupuja löytyy sivupalkin brinkerhoff-linkin takaa. Ainakin eronneiden isien pitäisi olla aika helppo samaistua Brinkin ajatusmaailmaan.
Toissapäiväiseen kuvaan liittyen huomasin nimittäin eilen, että aukiolla on kuin onkin kävelytien merkki. En kuitenkaan muista aiemmin sitä nähneeni, joten piti ihan tutkia vanhoja kuvia, joissa sitä ei todellakaan näy. Tosin tarkkaan katsottuna talvikuvissa näkyy jonkun liikennemerkin harmaa tausta, joten ehkä tuo merkki on ollut tuossa ties kuinka pitkään, muttei vain ole näkynyt siihen suuntaan, josta yleensä katson.
Tällainen ajoi eilen Vaasanhallin edestä ja jatkoi sitten Hesaria pitkin. Olisi mielenkiintoista päästä joskus kokeilemaan tuollaista. Ajoasento on kyllä vähän sen näköinen, että olo voisi tuntua turvattomalta autojen seassa, vaikka eipä se normaali pystyasennossa ajaminen taida yhtään sen turvallisempaa olla.
Kuva on maaliskuun lopulta. Kävelytien merkki oli ilmestynyt jostain aukiolle, mutta mistä ihmeestä. En muista moista nähneeni missään lähistöllä eli ihan vierestä sitä ei tuohon ole raahattu. Tämäkin idea lienee toteutusvaiheessa vaikuttanut hyvältä.
Kuvattu 5.2.2006 klo 21.15. Ulkoa kuuluu aina kaikenlaisia kolinoita, sitä ei voi välttää kahden vilkkaan kadun risteyksessä, mutta tämä alkoi ihmetyttämään kun vain jatkui ja jatkui, joten oli pakko mennä katsomaan ikkunasta, mitä ulkona oikein tapahtui. Eihän tuo nyt periaatteessa niin myöhään ollut, mutta kyllä sitä kuitenkin jo yhdeksältä illalta soisi metelin vähitellen hiljenevän.
No niin, eiköhän tässä ole pidetty riittävästi taukoa ainakin tällä erää. Kuvaaminen on kyllä jäänyt aika vähiin ja syy löytyy toisesta blogistani sekä tietysti siitä, että talvisin tulee niin helposti hautauduttua sisälle eikä paljon kiinnosta ulos kurkistella. Ihan joka päivä kuvia tuskin tulee jatkossa, mutta katsotaan nyt millaiseksi päivitystahti muodostuu.
Aloitetaan vaikka pienellä piristävällä kevätsateella. Kuva on otettu viime tiistaina, jolloin sää ei todellakaan houkutellut lähtemään ulos. Jos pulut osaisivat ajatella, noiden pulujen ajatukset tuskin olisivat olleet painokelpoisia.
Kuva on maaliskuun lopulta. Kävelytien merkki oli ilmestynyt jostain aukiolle, mutta mistä ihmeestä. En muista moista nähneeni missään lähistöllä eli ihan vierestä sitä ei tuohon ole raahattu. Tämäkin idea lienee toteutusvaiheessa vaikuttanut hyvältä.
